Heti alkuun selitys otsikkoon. Helapääministeri tarkoittaa, että Jyrki Katainen on kokonaan pääministeri, ei siksi että hän olisi pohjalainen. Esko Aholle kieltämättä viittaus helapäähän sopisi myös kotiseudun ilmentäjänä. Mutta näin helatorstain kunniaksi olkoon kaikki muukin vain vähän hela.
Tulossa olevat kuntavaalit kaatoivat toistaiseksi Gugghenheim-hankkeen. Asia on selvä kuin pläkki, vaikka sitä ei varsinkaan mediassa haluta ääneen sanoa. Myrskyisän kansalaispalautteen jälkeen vain bisneskokoomuslaisilla ja rkp:llä oli kanttia olla yhtenäisenä asian takana. Muille hanketta kannattaneista osalle tuli löysät housuun.
Politiikan toimittajilla on olleet ihan ikiomat vaalit. Ehdokkaiksi oli valittu tasavaltamme hallituksen ministerit. Tämän vaalin tuloksena ei tietenkään kukaan menetä ministerinpalkkaansa tai saa palkanalennusta, mutta viihteellinen järjestys on saatu tähänkin.
Jokaisella aktiivimmin hallituksen toimintaa seuraavalla on tietysti jonkinlainen omakin käsityksensä. Listan häntäpään tunnen omiin mielipiteisiini nähden sopivan kokolailla hyvin, kärjen osalta toimittajat näyttävät suosineen pääministeriä ikäänkuin "viran puolesta".
"Muutama toimittaja on tahrannut koko ammattikunnan". Näin alkaa Perussuomalaisten tiedotusvastaavan Matti Putkosen julkinen kirje medialle. Nuo kuusi ensimmäistä sanaa pelastavat koko kirjeen sisällön. Jos ei niitä olisi, koko viesti ei olisi yhtään mitään, tai ehkä sentään makkelia ruudulla.
Kutsu yhteiseen pöytään sopimaan tavoista kuulostaa jalolta, mutta saako se toimittajia jalkautumaan mihinkään? Asiallista ehkä olisi, koska muutoin nämä muutamat tahraajat sotkevat pian koko mediakentän maineen. Sen mitä sillä on vielä jäljellä.
Suomalainen poliittinen kenttä on kuin makupaloja kyttäävä pululauma torilla. On monen kokoista ja väristä porukkaa taistelemassa puoluetukiaisten osuuksista. Siinä sivussa sitten selitellään asioita itselle ja kannattajille parhain päin. Varsinkin hallituspolitiikka on vähän kuin missikisat joissa valitaan kullekin asialle ihan ikioma komromissi.
Mari Kiviniemen viestistä, jossa hänen väitetään nimitelleen Paavo Väyrystä on noussut pieni kohu. Missä luuraa Keskustan puppugeneraattori, kun ei tee mitään asian selvittämiseksi? Ei ole mikään enää niinkuin ennen, ei edes Keskustassa. Mutta minäpä tarjoan ratkaisua.
Olen tutkaillut ankarasti asiaa ja päätin tehdä tarjouksen puppugeneraattoriyrittäjäksi ryhtymisestä. Kun puolueen jos toisenkin tiedotus näyttää olevan retuperällä ja joissakin sitä ei näytä olevan oikeastaan ollenkaan, niin tarjoan ratkaisua.
Tämän päivän kuppilaringin porinoina sain kuunnella arvioita Keskustan puheenjohtajaehdokkaista. Keskustallahan on taito tehdä henkilövalinnoista draamaa, ja nyt on taas sellaista tarjolla. Nyt ei sentään valita samalla valtakunnan pääministeriä kuten edellisellä kerralla.
Konkarit Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen ovat herroja, joista tietää mitää saa jos jompi kumpi tulee valituksi. Siitä tuntui rinki olevan yhtä mieltä, jos kohta kotimaakunnan Väyrynen oli vahvemmilla. Soraääniäkin kuului, ja nuorennusleikkausta pidettiin aiheellisena.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini linjaa puolueensa tavoitteeksi kaksinkertaistaa edellisvaalien valtuustopaikkamäärän tulevissa kunnallisvaaleissa, tavoitteena on vähintään tuhat paikkaa. Nähtäväksi jää, että onnistuvatko Perussuomalaiset synnyttämään toisen jytkyn puolitoista vuotta eduskuntavaalien jälkeen. Kyseessä olisi oikeastaan poliittinen kaksoisjytky, koska polttoja on kyllä väliajalla riittänyt.
Vuoden 2007 vaalien jälkeen kasattua Matti Vanhasen hallitusta tituleerattiin parhaaksi hallitukseksi mitä rahalla saa. Sen kätilöt alkavat olla linnassa veronmaksajien elätettävänä ja hallituksen politiikka oli sellaista, että seurauksena oli suurin jytky mitä rahatta saa.
Mitäpä jytkyä seurasi? Jyrki Kataisen sixpack, joka on kai sitten se paras hallitus mitä ilman jytkyä voi saada. Perustulosatasta ja päivärahakorotuksia kynnyskysymyksenä joillakin. Eihän sieltä mitään satasta oikeasti tullut, ansiopäivärahan korotuskin vain kasvatti tuloeroja.
Eduskunnan kansanedustajien puheenvuoroista tehdyt tilastot ovat yksi median keinoista pompottaa heitä. Harvan kantti kestää olla pitämättä puheita pelkästään tilastojen kaunistelemiseksi. Tämä näkyy selvästi kun seuraa netistä eduskunnan istuntoja. Mitään uutta sanottavaa asiaan ei ole, mutta puhe pidetään. Silmänpalvontaa katsojille ja numero tilastoihin.