Kaikki ehdokkaat voittavat presidentinvaalissa

Vaalipäivän aattoiltana voi rauhoittua ja filosofoida vaikkakin kevein eväin. Tilannehan on se, että ennen ääntenlaskun alkamista ei kenelläkään ehdokkaalla ole yhtään todennettua ääntä. Jokainen ääni mikä ehdokkaille laskennassa löytyy, on voittoääni koska sillä on saavutettu äänestäjän luottamus. Ilmainen yksittäisiä ääniä ei olisi vaalitulostakaan. Niin se on.

Sääennuste lupaa tai uhkaa - miten vain -  lumisadetta etelä- ja keskiosiin maata vaalipäiväksi. Puolet vaalien äänistä lienee jo uurnissa, mutta kuka ehdokkaista hyötyy ja kuka kärsii jos laiskanpulskeat äänestäjät katsovat ikkunasta ulos ja jäävät kotiin? Sitähän ei kukaan tiedä. Nukkuvien puolueenkin pitäisi saada asettaa ehdokas vaaleihin. Se voisi kummasti aktivoida.

Lupasin jo syksyllä, että jos toiselle kierrokselle ei selviydy yhtään sellaista ehdokasta jonka hyväksyisin edes pitkin hampain, niin äänestän itseäni. Minä kävisin hyvin nukkuvien puolueen ehdokkaasta. Valituksi voisin hyvinkin tulla, jos äänestysprosentti jäisi jonnekin kuudenkymmenen tuntumaan. Niin voi hyvinkin käydä, jos vastakkain ei ole aitoja vaihtoehtoja.

No, leikki leikkinä ja pois pylly arvoisien ehdokkaiden naamalta. Hyviä he ovat kaikki olevinaan tekevinään vaikka mitä jos tulevat valituksi, valtaoikeuksista viis. Monet tentit ovat muistuttaneet enemmän kunnallis- tai eduskuntavaalitenttejä kuin presidentinvaaleihin valmistavaa keskustelua. Syntipukit sekalaisista vaalikeskusteluista löytyvät toimituksista, ei niinkään ehdokkaista.

Koska etelässäkin ovat nyt hyvät pulkkakelit, niin innokkaat ehdokkaiden tukijoukot varmaan sielläkin vetäisevät nopsasti huonojalkaisimmatkin mummot ja vaarit äänestyspaikoille. Vaikka yhteisöllisyys muuten onkin nykysuomessa heikoilla, niin eiköhän sitä sentään aina vaalipäivänä tuon verran löydy. Jos ei, niin ei parane marmattaa äänestysprosentista tai vaalituloksestakaan.