Kaunaherra Maailmanparannusta ilman stressiä

Politiikan pitkän matkan kävelijät

Viime aikoina on uutisoitu pitkän poliittisen uran tehneiden kansanedustajien luopumisilmoituksista. Normaalin eläkeiän ylittäneiden edustajien päätöksiä ei tarvitse ihmetellä. Monílle eduskuntatyö on ollut kuin viidenkymmenen kilometrin kävely urheilussa. Kilometrejä on kertynyt niin ääntenhankintamatkoilla kuin eduskuntatyön aikanakin. Taustat ovat olleet moninaiset, tupailloista ay-liikkeeseen ja työnantajajärjestöihin komeljanttaripuoltakaan unohtamatta.

Eduskuntatyökin on osattava ottaa sopivan rennosti. Ylikuormitustilan on kokenut niin tämän hallituksen ministeri Jari Lindström (Sin) kuin oppositiopuolue Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto. Lindström joutui kärsimään populismista vähentää Sipilän  hallituksen ministereiden kokonaismäärää, eikä ollut  ihmekään että työtaakka tuplasalkun kanssa kävi ylivoimaiseksi. Aallon paineista ainakin osa lienee eduskuntatyön ulkopuolelta tulleita.

Viidenkympin kävelyssäkin jotkut oksentavat matkalla mutta tulevat sisukkaasti maaliin asti. Jotkut jakavat voimansa oikein ja osaavat nesteytyksen niin että olo on vielä maalissakin tehtyyn urakkaan nähden hyvä. Nyt luopuvilla kansanedustajilla en tiedä suurempia oksennuskohtauksia matkallaan olleen ja monet jatkavat vielä eduskuntauran jälkeenkin jälkiverryttelynä kunnallisissa ja muissa luottamustehtävissä. Sosiaalisessa mediassa uupumuksen kokeneet saavat sympatiaa, muita nimitellään usein hyvää palkkaa nostaviksi napinpainajiksi.

Yksi luopujista on politiikan norsuksi (paikalliselta keskustalaiselta kuultu nimitys) mainittu Seppo Kääriäinen. Muistan, kuinka hänen ollessaan puoluesihteerinä hän viestitti omilleen että kun Kääriäisen torvi törähtää niin vaalityö alkaa. Toinen asia oli 1990-luvun laman aikainen Olvin tukeminen. Se herätti huomiota ja sitä paheksuttiin, koska se tapahtui samaan aikaan kun Iiro Viinanen valtiovarainministerinä kiersi ympäri maailmaa kerjäämässä lainaa. Kääriäisen omassa vaalipiirissä sitä varmaan pidettiin ministerin ansiokkaana kotiinpäinvetona. Etenkin kun hän tuli lausuneeksi jotain siihen suuntaan, että eihän huonoja firmoja kannata tukea.

Kaikki eivät politiikan pitkää matkaa halua kulkea, vaan keskeyttävät suosiolla. Yksi heistä on Vesa-Matti Saarakkala. Mies, josta Timo Soini sanoi aikoinaan hänen olevan puolueensa lupaavin tulokas. Saarakkalan profiilissa ei näy enää mitään puoluekantaa, joten hän kuuluu sinisiin, perussuomalaisiin tai äänestää jo seuraavissa vaaleissa kokonaan eri puoluetta. Joka tapauksessa politiikan ravinto ei enää imeydy niin että se kannustaisi jatkamaan matkaa ja kisa hänen osaltaan keskeytyy omasta tahdosta ja ilmeisen hyvissä voimissa.

Uusia yrittäjiä kansalaisten juoksupojiksi ja -tytöiksi kyllä riittää. Huhtikuussa viimeistään tiedämme, ketkä lähtöviivalta startanneet ovat vaaleissa saaneet äänestäjien luottamuksen ja ketkä liputetaan ulos radalta saman tien. Äänestäjät ovat tuomareina säälimättömiä. Monen uuden edustajan ura näkee joka tapauksessa päivänvalon, mutta rohkenen epäillä että mikäli nykyinen suuntaus jatkuu niin monikymmenvuotiset edustajaurat käyvät entistä harvinaisemmiksi. Ei sontakuorman alle kannata itseään uuvuttaa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"Uusia yrittäjiä kansalaisten juoksupojiksi ja -tytöiksi kyllä riittää."
Juuri tuosta syystä pidän blogissa mainitun Saarakkalan tekoa esimerkillisenä. Hän antaa ajoissa tilaa nuoremmille sinisille ehdokkaille. Näin teki Maria Lohela ja toivottavasti tekee vielä moni muukin.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Eiköhän Saarakkala tiennyt, että lähtö tulee tavalla tai toisella. Hän valitsi omaehtoisen luopumisen mikä kieltämättä on hivenen tyylikkäämpi tapa päättää poliittinen ura kuin murskatappio.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Arviossasi saattaa piillä se kuuluisa villakoiran ydin.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Asioilla on aina kaksi puolta. Ei päätöksenteolle ole sekään hyväksi, että käydään oppimassa työskentelytavat ja sitten luovutaan suosiolla. On eri asia jos äänestäjät arvioivat edustajan niin köykäiseksi että hän menettää luottamuksen. Joskus voi toki ehdolle tulla uusi paremmaksi koettu tai suuremmalla rahalla panostettu vaihtoehto mikä aiheuttaa eduskunnasta putoamisen.

Minusta päätöksenteolle on eduksi, jos edustajien joukossa on jonkin verran vähintään kolme kautta istuneita edustajia.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"Minusta päätöksenteolle on eduksi, jos edustajien joukossa on jonkin verran vähintään kolme kautta istuneita edustajia."
Tästähän olen samaa mieltä blogisti Piittisen kanssa. Nyt vain Sinisillä ei tätä tarvetta näyttäisi juuri olevan.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #8

Kuin myös. Toisaalta eduksi olisi myös, että olisi mahdollisimman vähän yli kolme kautta yhtäjaksoisesti istuneita.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #13

Ikärakenteesta huolimatta virkakauden aikana kuolee edustajia harvoin. Käsitys omasta kunnosta on siis hyvin hallussa. Sitäpaitsi ensimmäisellekin kaudelle voidaan valita varsin kypsässä iässä. Esimerkiksi Juha Väätäinen valittiin eduskuntaan vain vähän alle 70-vuotiaana.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Minusta Saarakkala on ollut yksi ryhdikkäimpiä edustajia. On paljon asioita, joista olen varmaan eri mieltä hänen kanssaan, mutta hän on ollut sekä johdonmukainen että sovitteleva.

Siinä mielessä uskon, että niin Saarakkalan kuin Lohelankin päätökset tulevat ennen kaikkea siitä, että politiikka ei ole heille koko elämä. He voivat hyvin vielä palata politiikkaan, kunhan ovat välissä tehneet jotain muuta. Lisäksi Lohela oli ilmeisesti puhemiehenä parhaasta päästä, vaikka hänen valintaansa kohdistuikin kritiikkiä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Pidän henkilökohtaisesti huonona sitä, että nyt kovin monet ns. konkaripoliitikot hakeutuvat yhtä aikaa joko eläkkeelle tai EU:hun.

Konkareita tarvittaisiin täällä Suomessa tasapainottamassa nuorten innokkuushalukkuutta - etenkin tässä sotemaku-uudistuksessa. Konkarit huolehtisivat, että myös ikäihmisille taataan kunnolliset sotepalvelut järkevillä ja oikeudenmukaisilla asiakasmaksuilla.

Tämä ei poissulje kuitenkaan ajatustani siitä, että nuorten äänestysikä tulisi pudottaa 16 ikävuoteen ja nuorten tulisi perustaa oma Nuorten puolue.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Ehkä EU-politiikka on sen verran kaukaista suomalaisille, että loanheitto ei yllä samassa mitassa Brysseliin asti ja se viehättää siksikin.

Tarvitaan nuoria oppimaan, mutta myös kokeneita päättäjiä ammattitaitoisten lobbareiden vastapelureiksi. Kokemattomia on helppo höynäyttää, kun näyttävät vanhemmatkin menevän joskus vipuun.

Äänestysiän laskua en näe lähitulevaisuudessa päätettävien asioiden tärkeysjärjestyksessä lähelläkään kärkipäätä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Sehän riippuisi nimenomaan nuorista: Jos nuoret täysi-ikäiset perustavat oman Nuorten puolueen ja lähtevät ajamaan asiaa suurella joukolla, voi se onnistuakin. Myös kansalaisaloitteella olisi asenteita muokkaava vaikutus nuorten hyväksi.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Äänestysiän mahdollinen laskeminen tuo mieleen kaiken suhteellisuuden.

Sota-aikana samat nuoret, jotka määrättiin asevelvollisina tappamaan ihmisiä eivät saaneet ostaa viinapulloa väkijuomaliikkeestä. Ikäraja taisi olla 21 vuotta.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #16

Nykyinen kahdeksantoista on aivan kelvollinen ikäraja. Itsekin tulin täysi-ikäiseksi 21 vuotta täytettyäni, jolloin sain aikuisten oikeudet kuten viinakortin ja luvan äänestää.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

Yleensä kyllä luottamustoimet venyvät kestoltaan liian pitkiksi. 5 - 10 vuotta on mielestäni sopiva aika. Itse olen pyrkinyt noudattamaan em. aikarajaa, jos olen vain siihen pystynyt. Yhdessä toimessa en ole pystynyt, nimittäin as Oy:n hallituksessa olen ollut 20 vuotta ja vielä siitä ainakin puolet pj ja sivutoiminen isännöitsijä.

Sopiva kierto tehtävissä tukee uudistumista. Kunnallispoliitikot voivat siirtyä valtakunnan politiikkaan ja kansanedustajat EU:iin. Tässä EU-äänestyksessä voi periaatteessa antaa sen ei-äänen äänestämällä epämieluista henkilöä EU:hun.

Tuossa äänestysiän alentamisessa on tietysti eräs seikka. Täysi-ikäiseksi tullaan 18-vuotiaina ja siihen saakka ollaan vajaavaltaisia. Silloin pitäisi täysi-ikäisyyden ikärajaa laskea. Toisaalta taas oppivelvollisuuden ikärajaa ollaan nostamassa 18 ikävuoteen.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Niissä tehtävissä jotka ovat äänestäjien käsissä he ratkaisevat. Tietenkin voi jossain vaiheessa tehdä ehdokkuuden suhteen neliraajajarrutuksen vaikka kuinka painostettaisiin.

On olemassa nuorisovaltuustoja, mutta vaikuttaa siltä että niitä ei hyödynnetä kunnolla.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Jos medialla ei ole muuta raportoitavaa, niin pitää keksiä uutiskohuja. Tämä edustajien vaihtuminen on juuri tällainen.

On näitä 40 vuoden veteraaneja ja sitten on yhden-kahden kauden edustajia. En ole laskenut, mikä on kansnedustajien keskim. palvelusaika, mutta (yläkanttiin) arvaus on 20 vuotta, siis viisi kautta. Tämä tarkoittaa, että joka vaaleissa tulee viidennes (40) uusia edustajia tästä syystä. Isommat muutokset puolueiden kannatuksessa vielä lisäävät vaihtelua. Jos tusina on ilmoittanut jäävänsä pois, niin siinä ei ole ihmettelemistä. Useita vastentahtoisia putoajia tulee ensi vaaleissa lisäksi.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Ei luopuvien määrä ole minustakaan mitenkään erikoinen. Joukossa vain sattuu olemaan entisiä ministereitä tai muuten vuosikymmenten mittaan kansalle tutuiksi tulleita hahmoja. Esimerkiksi Mikko Alatalo muistetaan varmaan kansan keskuudessa paremmin Känkkäränkästä kuin kansanedustajuudesta.

Vaihtuvuus tulee olemaan moninkertainen vapaaehtoisesti luopuviin verrattuna.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Jos minun pitäisi päättää, että tulisiko Tuuresta tai Hjalliksesta Suomen köyhien parhain ystävä,
niin kyllä Tuurea äänestäisin ja Hjallikselle kertoisin, että meeppä takaisin kotitilallesi rahojasi laskemaan. Tuon verran nyt yösydännä Suomen politiikka potuttaa.

Tuurelle tiedoksi, että ei tätä jatustusta tarvitse julkaista. Hyvää Yötä. Tai sitten ei.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kiitos luottamuksesta Pertti! Maailmalla näkee ja elämä opettaa, eikä ilman omaa syytään taloudelliseen ahdinkoon joutuneista ole puutetta. Sitten on vielä itseaiheutetut tapaukset jotka ihmisarvon nimissä ansaitsevat apua.

PS. En ole nähnyt unta köyhien edusmiehenä olemisesta, mutta häsläänpähän täällä parhaani mukaan tiukkapipoisten ahneiden kiusaksi. Osa ahneistakin kun on ihan inhimillisiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset